Pojat lähtivät isännän kanssa mökille ensimmäistä kertaa tälle vuodelle. Tarkoitus oli tehdä polttopuita ja sen sellaista pientä talviaskarta. Nyt kävi kuitenkin niin huonosti, että sääherra ei kuunnellut pienten bulldoggien toiveita vaan latasi mittariin 15 miinusastetta. Reinoa ei pienet pakkasukot säikyttele, mutta voi Manua miten se koki tämän vääryyden.

Kaikki olivat vielä aivan innoissaan, kun mökille saavuttiin. Autosta loikattiin täynnä virtaa ja lähdettiin kirmaamaan tietä pitkin, kunnes HUMPS ja Manu hävisi nietoksiin etsiessään tarpeilleen sopivaa piilopaikkaa metsän puolelta. Siihen loppui sitten Manun mökki-into. Tupaan ja äkkiä! Mutta mitä HÄH, vain 3 astetta lämmintä! Siinä Manu sitten istuikin koko illan takan kupeeseen nojaten karvat lähes kärventyen.

No seuraavana päivänä se isäntä vasta keksikin. Komentaa nyt pojat pihalle telmimään. Silkkaa hulluutta! Manu otti ilon irti tyylillään ja tepasteli tieuraa edes takaisin. Reino sen sijaan laukkasi ja loikki pitkin metsää kuin aropupu. Välillä pää hävisi näkyvistä kinokseen ja ponnahti taas jostain esiin. Illalla isännän pinotessa halottuja puita verannan alle Manu yritti kovasti avittaa kiipeilemällä koko ajan isännän syliin lämpimään. Kun syliin ei päässyt päätti Manu mennä istumaan halogeeni-valonheittimen eteen "lämmittelemään". Karvat kärysivät ja no samalla toki myös valo lakkasi näyttämästä Manun möllöttäessä valokiilassa. Reino söi puukeppejä minkä kerkesi. Semmoinen mökkireissu meidän pojilla... Manua ei taida mökille ennen mittumaaria saadakaan =)

Idasta on tulossa kovaa vauhtia pieni handleri. Hän saattaa hakea koirien remmin naulakosta ja laittaa pannan kaulaan ja talutella sitten koiraa ympäri asuntoa. Yleensä vain Reino tähän tosin suostuu. Luulee kai raukka ulos pääsevänsä...

Tässä muutama otos "harjoituksista"

Huomatkaa miten hienosti Reino osaa vierellä-komennon... Manu nyt on lähinnä tarkkailuasemissa.

Tästä voisi kai todeta, että raja on häilyvä koulutuksen ja kituutuksen välillä. Meidän Little-Queen ja alaiset...

On nämä vaan aika mahtavia seurattavia nämä meidän lapsukaiset touhuineen. Tässäpä vähän otantaa...

Normaalisti Idan ja poikien yhteiselo sujuu lähinnä tähän malliin. Jokainen touhuaa omia touhujaan, eikä juuri välitä toisistaan.

Mutta annappas olla, jos toisella onkin jotain mitä itsekkin haluais... (Huomatkaa Manun venyvä kieli)

Ahaa, Manulla olis kyllä tarjota "kake" vaihdossa. Hmmm...pitääpä miettiä.

No saat maistaa tästä, jos annat mun valita mitä ohjelmaa katotaan!

Tai hei, nyt mä keksin! Laitetaan tämä vesirinkeli puoliksi ja sinä annat "kaken" mulle kokonaan.

Minä laitan nyt tämän vesirinkelin puolikkaan tähän rahille ja sinä annat samaan aikaan mulle "kaken".

Kiitti Manu! Oot aika reilu jätkä.

Näin meillä pysyy elämä aika lailla harmoniassa ja lapset tyytyväisinä.

Kunnes tulee taas seurvaa kohde, jota voi toiselta kadehtia... Ehei Manu! Sänkyäni en kyllä jaa! Ainakaan vielä...

Mutta kavereita ollaan silti! Ja hyviä sellaisia!

Saimme kuin saimmekin myös tänä vuonna ranskanbulldoggi-joukkueen Raparalleihin. Niille, jotka eivät tiedä mikä Raparalli on, niin kyseessä on koirien "leikkimielinen" juoksukilpailu. Järjestäjinä Keski-Suomen Kennelkerho, Keski-Suomen Vinttikoirakerho sekä Muuramen seudun Kennelkerho. Kilpailussa koirat juoksevat 80 metrin matkan ja joukkueen juoksijoiden keskiarvoaika ratkaisee.

Meidän joukkueessa juoksivat tänä vuonna;

Reino "Tinylions Jungle-King"

Mona "Penni-Tale´s Actionlady"

Möhkö "Batbatch´s Told You So"

Kuten kuvista näkyy, joukkue "Superbulls" luotti super-poweriin ja meno oli myös sen mukaista... Kuvassa Reinon tyylinäyte. Näin superman liitää!!!

Ajallisesti pääsimme kolmen "kröhm" viimeisen joukkoon, mutta tuomaristo palkitsi yksimielisesti joukkueemme parhaiten pukeutuneeksi. Ja tästähän on tullut jo perinne =)

Superbulls ylpeänä esittää:

Nyt lyhyt kertomus ikimuistoisesta matkastamme Tukholmaan Maailman Voittaja näyttelyyn.

2.7.

Vuokrasimme elämämme ensimmäisen kerran asuntovaunun ja suuntasimme seuraavalla kokoonpanolla kohti Helsingiä ja Siljan terminaalia; Minna, Jussi, Ida ja Manu. Reino vietiin viikonloppuna Jussin veljen luokse hoitoon. Idalle suuri kiitos reippaasta olemuksesta matkan aikana. Hermo meinasi mennä vasta Herttoniemessä, josta haimme Manulle näyttelyhäkin lainaan. Matkalla sai olla tassu pystyssä uutterasti, se on sellainen karavaanarien tapa =)

Laivamatka meni hienosti, vaikka vaunun kanssa pääsimmekin viimeisenä laivaan. Mahtoi siinä joku rahtari kirota, kun veimme yhden rekan paikan... Manulle tämä ei ollutkaan eka kerta risteilylaivalla, sillä kävimmehän vuosi sitten myös Ruottinmaalla keräämässä kokemuksia. Ainoastaan Silja Serenaden näköalahissi oli Manulle järkytys. Raukka kun pelkää korkeita paikkoja. Ida oli myös elementissään, sillä nuorena matkaajana hän sai erikoishuomiota niin laivan henkilökunnalta kuin kanssamatkustajiltakin. Tätä erikoishuomiota sai myös Manu, eikä hänkään selvästi laittanut pahakseen. Filmaajia riitti. Ei kai meidän lapsukaisissa elä pienet narsistit...

3.7.

Saavuimme aamulla Tukholmaan ja veimme heti asuntovaunun parkkiin Gålön leirintäalueelle. Aivan ihana paikka meren rannalla, josta matkaa Tukholmaan reilu 30 kilometriä. Päivällä lähdimme käymään näyttelyalueella. Messuhalli oli avara ja viileä, vaikka päivä oli todella kuuma. Ida ihmetteli ympärillään viliseviä molossikoiria. Pää pyöri pitkään, kunnes hän bongasi bostoninterrierin. Silloin silmät kirkastuivat ja alkoi hirmuinen kiljuminen ja hyppiminen rattaissa. Koiran omistajakin katsoi vähän pitkään ja täytyi selvittää hänelle, että meillä on ranskiksia ja ilmeisesti tyttö tuumasi, että VIHDOIN täältä löytyi joku ihan oikea koira :-D

4.7.

Arvostelu alkoi heti aamusta ja herätys oli varhainen. Oikeastaan Virpi herätti meidän puhelullaan jo viideltä. Minua jännitti, tavoitteena oli ERI ja senhän Manu sai ja lisäksi tuli vielä todella hyvä arvostelu, joten matka oli täyttänyt odotuksemme. Ranskisten taso oli todella kova. Kehän koiria oli todella ilo katsella. Ja oli suomalaiset koiratkin ihan hyvin edustettuina. Vaikka ainahan sitä toivoisi, että enemmänkin olisi ollut ;-)

5.7

Väsymys alkoi painaa jo meitä kaikkia. Manu ei ole syönyt neljään päivään mitään. Ei suostunut syömään edes juustoa. En tiedä johtuuko vain reissusta vai ikävöikö se Reinoa niin kovasti. Pikkuisen latki Idan puuroa. Erikoisnäyttely pidettiin hevostilan pellolla, josta varjoa oli turha hakea. Eikä meillä ole edes sellaista näyttelytelttaakaan. Lämmintä oli 24 astetta. Manu ei jaksanut esiintyä lainkaan ja löntysteli kehässä. Mitkään herkut eivät saaneet sitä innostumaan. Silti saimme ERI:n ja Manu sijoittui vielä valioluokassa neljänneksi, joten aivan upea saavutus. Minä puolestani poltin auringon paahteessa selkäni =(

Laivalle päästyä Ida sippasi ihan totaalisesti ja heräsi aamulla samasta asennosta. Manu sai nukkua Jussin kainalossa. Niin hienon työn se teki.

6.-7.7.

Saavuimme aamulla Turun satamaan ja ajoimme sieltä kotiin Jyväskylään. Kotona jätimme vain pyykkikassit ja otimme mukaan vähän tuoreita vaatteita ja matka jatkui Nilsiän mökille (Reino haettiin Kuopiosta matkalla). Siellä yövyimme ja seuraavana päivänä jatkoimme mökkiraksalle Juukaan. Nyt alkoi sitten varsinainen loma niin pojilla kuin muillakin tai no Jussihan joutui heti rakennushommiin =) Tosi ihana reissu kaiken kaikkiaan ja olemme taas yhtä kokemusta rikkaampia.